Juttelin hiljattain rekrytoinnissa mukana olleen ystäväni kanssa työnhausta ja siitä, miltä hakemukset näyttävät työnantajan näkökulmasta. Hän kertoi hausta, jossa yhteen avoimeen työpaikkaan oli tullut toistasataa hakemusta. Jäimme pörräämään keskustelussa tekoälyn käyttöön hakemuksissa, kuin kissa kuuman maitokupin äärelle. Aihe on mielenkiintoinen, ja jotenkin en tuntunut saavan otetta siitä.
Ystäväni mukaan tekoälyä käytetään työhakemusten teossa suhteellisen paljon. Ymmärrän sen erittäin hyvin. Olen itsekin sitä mieltä, että tekoäly on erinomainen apuri. Työnhaku vie aikaa, jokainen hakemus tulisi räätälöidä avointa paikkaa silmälläpitäen ja oman osaamisen pukeminen sanoiksi voi olla yllättävän vaikeaa. Miksei siis käyttäisi työkalua, joka helpottaa tässä työssä?
Ystäväni kertoi, miten tässä haussa monista hakemuksista paistoi tekoälyaurinko varsin voimakkaasti. Tekstit olivat sujuvia, viimeisteltyjä ja täynnä vakuuttavia ilmaisuja. Haussa eteneminen edellytti haastatteluaikojen sopimista ja siihen käytettiin sähköpostia. Tällöin viestittely hakijan kanssa antoi kuitenkin toisenlaisen kuvan, kuin mitä itse hakemuksesta välittyi, hakijan viestintätaidoista. Hakudokumenttien kirjoitustyyli ei enää vastannut hakijan omaa tyyliä. Toki email ja hakudokumenttien tyyli voivatkin vaihdella, mutta jos ero on kuin yöllä ja päivällä niin asia jää mietityttämään.
Muutaman ansioluettelon ulkoasukin oli vaikuttanut siltä, että tekoäly oli saattanut tehdä ne kokonaisuudessaan. Eikä siinä mitään, mutta antaako se kuvaa työnhakijasta ja hänen taidoistaan, sitä voi jokainen miettiä. Tekoäly on työkalu ja toki sitä käytetään työkaluna muiden rinnalla. Haaste työpaikkaa hakiessa on se, että hakijan tulisi pyrkiä erottautumaan muista hakijoista, näyttää osaamistaan hakudokumentien perusteella.
Päädyimme siihen, että tekoälyllä tehdyt hakemukset voivat muistuttaa toisiaan todella paljon. Samantyyppisiä lauseita, samanlaista osaamisen kuvailua ja kovin vähän mitään, mikä olisi erottaisi hakijan muista. Väistämättä tulee mieleen, mitä tämä henkilö pystyy itse tuottamaan. Uskomatonta että sanon näin, sillä ansioluettelon tulisi kertoa osaamisesta. Miten arvioida viestintätaidot jos tekoälyaurinko paistaa hakemuksista? Kuten sanoin, aihe saa pyörimään ja miettimään, eikä oikein tartuntapintaa ole.
Ehkä se on juuri siinä, ettei hakijasta saa tartuntapintaa, sillä hakija katoaa tekoälyn viimeistelyn alle. Hakemuksessa saattaa lukea, että henkilö on ratkaisukeskeinen, oma-aloitteinen tiimipelaaja, jolla on erinomaiset vuorovaikutustaidot. Kuulostaa hienolta, mutta jos useampi hakija kertoo samoista asioista ja lähes samoilla sanoilla, lauserakenteilla, hakija häviää kuin pisara lammikkoon. Tekoäly voi tehdä teknisesti moitteettoman hakemuksen, mutta antaako se lukijalle tarttumapintaa hakijaan? Jääkö hakija mieleen?
En tarkoita, että tekoälyllä avustettu hakemus olisi automaattisesti huono. Enkä sano, että hakemuksesta voisi päätellä, onko sen kirjoittamiseen käytetty tekoälyä ja mitä sitten vaikka olisi käytetty. Samankaltaiset sanonnat ja viimeistelty ulkoasu ei todista mitään. Mutta jos hakemuksen lukijalle jää tunne, ettei tekstin takana ole ketään, tai että yksi ja sama ihminen on kirjoittanut osan avoimeen paikkaan tulleista hakemuksista, se on jo ongelma riippumatta siitä, onko hakemuksen tekoon käytetty tekoälyä. Vai onko se edes ongelma? Onko riskinä, että rekrytoija nämä hakemukset ”ei jatkoon”-pinoon, vai siirtääkö rekryohjelman automaattinen käsittely nämä hakemukset ehdokaslistan kärkeen, mene ja tiedä.
Keskustelumme sai miettimään tekoälyn käyttöä työnhaussa hieman eri kulmasta. Tuntuu, että tällä hetkellä paras erottautumisen keino työhakemuksessa saattaakin olla se, että kirjoittaa itse hakemuksensa?
