Yrittäjyyteen tulisi kannustaa, ei rangaista!

Jaan kirjoituksen, jonka bongasin Facebookista ja joka oli julkaistu julkisena. Tässä kertomuksessa kulminoituu varsin karvaalla tavalla se riski, jonka työtön työnhakija ottaa yrittäessään luoda itsellensä työpaikkaa.

”Huhtikuun
lopulla sain koulutustani vastaavan työpaikan, ja ainoa ehto työlle
oli, että perustan toiminimen. Ajattelin sen olevan helppo nakki ja
ryhdyin tuumasta toimeen. Ensin piti soittaa TE-toimistoon ja kysellä
miten hommat tulee hoitaa, koska olin heidän kirjoillaan työttömänä
työnhakijana.

”Työkkäristä” kerrottiin, että mun kannattaa ottaa
yhteyttä seutuni yrityspalvelupisteeseen. Yrityspalvelupisteet tarjoaa
palveluita yritystoiminnan aloittamiseen liittyen ja opastaa
kaikenlaisissa yrittämiseen liittyvissä asioissa. Kuulosti hyvältä,
joten varasin ajan asiantuntijalle.

Oli tiedossa, että terveydenhuollon
ammattilaisia koskee monenlaiset säädökset, joten mulla oli melkonen
pino kysymyksiä mukana. Olin pari tuntia juttelemassa ja sain
lupakysymyksiini vastaukseksi, että mun kannattaa soitella
”Aluehallintovirastoon ja jonnekin”. Asiantuntijatason vastaus, olin
mielissäni.

Olin jo lähdössä, kun asiantuntija vielä vinkkas, että mun
kannattaa koittaa hakea starttirahaa. Istuin takas penkille ja
asiantuntija kertoi miten starttirahaa anotaan. Se piti anoa ennen kuin
toiminimen perustamisilmoitus jätetään. Oke. Soitin TE-toimiston
starttiraha-asiantuntijalle, joka oli koko alueeni TE-toimiston johtaja.
Muutaman ympäripyöreän vastauksen jälkeen kysyin, että kannattaako mun
nyt anoa starttia vai ei, että en halua tehdä turhaa työtä.

Johtaja
kertoi, että ”Määrärahat on nyt loppu, mutta voithan sä laittaa
hakemuksen, jos haluut.” Hetkinen, elettiin huhtikuuta ja määrärahat oli
loppu? Lämpenin siinä hetkellisesti, koska tuntu niin hullulta, että jo
huhtikuussa on rahat finaalissa ja loppuvuonna kenelläkään ei ole
mahdollisuuksia saada starttirahaa.

Johtaja totesi, että ”Hulluahan tämä
onkin. Minä kyllä yritän saada lisää määrärahoja, mutta tällä hetkellä
meillä on vain ns. korvamerkittyä rahaa, ja sitäkin todella vähän.”
Siis…korvamerkittyä? Eli siis vain tietyille aloille ja tietyille
ihmisille? ”Kyllä, juuri näin. Ei tämä ole kyllä yhtään kiva tilanne.”
Ei voinu ku nauraa. Noh, se saatiin pois laskuista.

Toiminimen
perustamisilmoitus laitettiin postiin ja PRH:n (Patentti- ja
rekisterihallitus) kaupparekisterimaksu maksettiin. Päivämäärä oli
4.5.2015. Seuraava askel oli soitto Aluehallintovirastoon. Sieltä
kerrottiin, että jos minut on merkitty Valviran (Sosiaali- ja
terveysalan lupa- ja valvontavirasto) Terhikki-palveluun
(Terveydenhuollon ammattihenkilöiden keskusrekisteri), niin voin
aloittaa liiketoimintani heidän puolestaan heti kun muut yrittämiseen
liittyvät asiat ovat kunnossa. Hyvä, starttiraha ja Aluehallintovirasto
oli nyt selvitetty.

Seuraavaksi ilmoitin TE-toimistoon, että
toiminimen perustamisilmoitus on nyt lähetetty, ja kysyin, että miten
seuraavaksi tulee edetä. Työnhaku kuulemma voitiin jättää vielä voimaan,
jotta saisin vielä Kela:n maksamaa tukea siihen asti kun yritykseni on
virallisesti toiminnassa. Virkailija kertoi, että kun toiminimi on
virallisesti pystyssä, niin mun tulee ilmoittaa siitä heille uudestaan.
Hyvä, nyt oli TE-toimisto selvitetty.

Ilmoitin myös Kela:lle
missä mennään, ja he kertoivat, että he odottavat TE-toimiston
lausuntoa, koska he maksavat sen perusteella mulle tukea. Eli Kelakin
oli hoidettu.

Jäin odottelemaan virallisia papereita ja hoidin
aikani kuluksi potilasvakuutuksen yritystunnukselleni. Kesti reilun
viikon, kunnes paperit vihdoin tulivat. Mun piti vaihtaa vielä
yritykseni nimi, koska se muistutti liikaa toista jo olemassaolevaa
yritystä. Lähetin paperit uudelleen. Kesti pari viikkoa, kunnes vihdoin
yritykseni oli merkitty kaupparekisteriin. Päivämäärä oli 26.5.2015.
Toiminta sai alkaa, paitsi että…

Verottajalta tuli
selvityspyyntö, jossa kysyttiin miksi minun ei tarvitsisi maksaa
arvonlisäveroa. Lisäksi pyydettiin toimittamaan kopio sekä Valviran
rekisteristä että Aluehallintoviraston rekisteristä.

Ensin soitin
verottajalle ja tiedustelin moniko terveydenhuollon ammattilainen (joka
siis harjoittaa terveydenhuoltoalan ammattiaan) maksaa Suomessa
arvonlisäveroa, johon sain vastauksen ”Öö..ei kai yksikään.” Kysyin sen
jälkeen, että minkä takia mun sitten pitäisi maksaa. Vastaus oli ”Ei kai
minkään takia..?” Kysyin, että miksi helvetissä te sitten edes
kyselette syytä sille. Vastaus oli ”No…kun meillä nyt on tällainen
käytäntö.” Hyvä käytäntö, se riittää mulle. Sen kysymyksen sai sitten
pienen märinän jälkeen sivuuttaa.

Seuraavaksi ihmettelin, että mikäs
ihme se lapussa mainittu Aluehallintoviraston rekisteriote on. Olin
kuitenkin jo kerran soittanut kyseiseen virastoon ja siellä oli todettu,
etten tarvitse muuta kuin Valviran luvan. Väärin. Tarvitsin kuulemma
Aluehallintovirastosta todistuksen, että mut on merkitty itsenäisenä
terveydenhuollon ammattihenkilönä yksityisten palvelunantajien
rekisteriin. No niin…uusi soitto Aluehallintovirastoon.

Aluehallintovirastosta kerrottiin, että kyllä, mun pitää maksaa
rekisterimaksu, eikä siis pelkkä Valviran todistus riitä ”vaikka nämä
rekisterit nyt onkin vähän päällekäiset ja ristiriitaiset, mutta näillä
mennään.” Hieno homma, että ensimmäisellä soitolla tämä ei selvinnyt.
Aluehallintovirastosta kerrottiin, että heillä ei välttämättä kaikki
työntekijät tiedä näitä asioita kovin hyvin. Se on mun mielestä
erinomaista, sillä kyllä puuhastelijoita saa/pitää olla joka virastossa
ettei mikään olisi yksinkertaista.

Maksoin 200€ siitä, että mut
merkataan rekisteriin, joka on periaatteessa sama rekisteri kuin mistä
olen jo maksanut joskus aiemmin, kun koulusta valmistuin. Ja mikä
parasta, kun firma jossa työskentelen muuttaa elokuussa eri
osoitteeseen, saan maksaa 120€ siitä, että se uusi osoite lisätään mun
tietoihin. Maistuu. Mutta…

Onneksi mulla oli mukava virkailija linjan
toisessa päässä, joka ehdotti, että voin tehdä rekisteröitymisen vasta
muuton jälkeen, koska eihän mun kannata maksaa 320€, kun kyseessä on
niin lyhyt aika niissä vanhoissa toimitiloissa. Siispä soitto
Verotoimistoon, jos vaikka tämä järjestely sopisi heillekin.

No
ei kyllä ihan sopinut. Jos en maksa rekisteröintimaksua, en saa tehdä
työtäni ilman arvonlisäveroa, mikä taas tarkoittaa sitä, että asiakkaat
maksaisivat mun palveluista aika paljon enemmän kuin mun työkavereiden
palveluista. Toisin sanoen, mulla ei olis asiakkaita. Eli rekisterimaksu
maksuun.

Sitten Kela lähestyi taas kirjeellä. Koska olin
aloittanut yritystoiminnan 4.5.2015 (lue: lähettänyt
perustamisilmoituksen), niin en ole oikeutettu saamaan ollenkaan tukea
toukokuulta. Selvitin heille, että en ole tienannut yritykselläni
euroakaan, koska se olisi ollut/on laitonta niin kauan kunnes saan
kaikki tarvittavat luvat kuntoon ja nimeni kaikkiin päällekkäisiin
rekistereihin.

Käsittelyajoista riippuen pääsisin aloittamaan
yritystoiminnan vasta joskus kesäkuun lopulla. Kelaa se ei kiinnosta,
koska kun minulla on yritys, niin minulla on myös rahaa – vähintään
starttirahaa. Niinpä niin, olisi hienoa jos sitä saisi. Selvitin heille,
että olen nyt kuukauden taistellut sen eteen, että saisin työllistää
itseni ja harjoittaa ammattia johon olen kouluttautunut, ja minua
kiitetään siitä eväämällä kaikki tuet, jopa siltä ajalta kun en ole edes
saanut lain mukaan harjoittaa liiketoimintaa.

Kela tuumas, että
”itsepähän olet päättänyt perustaa yrityksen.” Totta, niinhän mä olen.
Ei saatana.
Nyt mä istun sohvalla kalja ja pankkitunnarit kädessä, ja odottelen, et mitäs *¨#~#:n viuluja mä seuraavaks makselen.”

Lähde:julkisesti jaettu Facebook kirjoitus

Korkean työttömyyden aikana pitäisi yrittäjyyteen kannustaa, ei rangaista!

Scroll to Top